Kirjoittaminen on hyvä väylä trauman purkamiseen

Sirkku Kivistö Psykologi 4/2005

Sinä päivänä kirjoitimme koettelevista tapahtumista neljä kertaa, viisi minuuttia kerrallaan yhtä mittaa välittämättä kieliopista ja ilmaisun tasosta. Näin harjoitellen opiskelimme Bergenin kriisikeskuksessa ilmaisevaa kirjoittamista psykologian professori James W. Pennebakerin ohjauksessa. Ihmisen sanat on ihminen, voisi hänen viestinsä tiivistää.

Kirjoittamishetket pohjustetaan huolellisesti, niin että ihminen on keskittyneenä itseensä sen asian kanssa, mistä kirjoittaa. Ilmaiseva kirjoittaminen (expressive writing) itse valitusta traumatapahtumasta toistetaan 3-5 päivänä, 15-30 minuuttia kerrallaan. Kirjoittaminen tehdään anonyyminä, siitä ei anneta palautetta. Ihminen kirjoittaa itselleen. Ohje muotoutuu sen mukaan, mihin kirjoittamisella pyritään. Voidaan kirjoittaa jatkuvasti huolettavasta asiasta, jostakin unelmasta, jostakin, mihin liittyy pakonomaista välttämistä. Pennebaker sanoo, että hän on veronmaksajien ystävä; tulosten on osoitettava psykologisten muutosten lisäksi muutoksia ulkoisissa tapahtumissa. Ilmaisevan kirjoittamisen avulla kipu- ja astmapotilaiden lääkkeiden käyttöä on voitu vähentää, on voitu parantaa alkoholinkäytön hallintaa, kohentaa unen laatua ja vähentää sairauspoissaolon tarvetta.

Vakavaraisesta yrityksestä oli sanottu yhtäkkiä irti suuri joukko pitkään talossa työskennelleitä insinöörejä. Kukaan heistä ei ollut vielä usean kuukaudenkaan jälkeen työllistynyt. Pennebakerin tutkimusasetelmassa osalle annettiin ohje kirjoittaa tapahtumasta neljänä päivänä kaksikymmentä minuuttia kerrallaan syvimpiä tunteita ja ajatuksia myöten. Vertailuryhmällä oli ohje kirjoittaa päivän tapahtumien kulusta, mutta ei niihin liittyvistä tunteista tai ajatuksista. Osoittautui, että ilmaisevan kirjoittamisen ryhmästä työllistyi henkilöitä nopeammin kuin neutraalisti kirjoittaneista. Tässä tapauksessa tulosmuuttuja oli työllistyminen, terveysvaikutuksia ei seurattu.

Yliopistossa opiskelunsa aloittaneiden tutkimuksessa oli kyse ilmaisevan kirjoittamisen vaikutuksesta terveyteen ja opintomenestykseen. Koeryhmäläiset kirjoittivat parista, kolmesta yliopistoon tuloon liittyvästä tapahtumasta, niihin liittyvistä tunteista ja ajatuksista kolmena peräkkäisenä päivänä. Vertailuryhmäläiset kirjoittivat vain päiviensä kulusta. Lukukauden päättyessä ilmaisevaan kirjoittamiseen osallistuneilla oli vähemmän käyntejä terveysasemalla ja opintomenestys oli parempi kuin vertailuryhmällä. "Myöhempinä vuosina campuksella tulee silloin tällöin vastaan opiskelijoita, jotka kertovat kuinka ilmaiseva kirjoittaminen muutti heidän asenteensa opiskelua kohtaan", kertoi Pennebaker tyytyväisenä.

Hän osoittaa kiinnostavalla tavalla, miten katastrofien aiheuttama sosiaalinen muutos koko kansakunnan tasolla ilmenee kielessä. Kehittämällään tekstiohjelmalla hän analysoi erästä nettipäiväkirja-aineistoa (livejournal) ajalta kaksi kuukautta ennen 11.9.2001 ja kaksi kuukautta sen jälkeen. Valtavasta tekstien määrästä tarkasteltiin myönteisten tunteiden ilmaisuja, kognitiivisen käsittelyn "miksi"-puhetta, yhteisöllisyyden "me"-puhetta ja psykologisen etäännyttämisen "imperfekti"-puhetta. Nettipäiväkirjat eivät välttämättä edes kosketelleet 11.9. tapahtumia. Silti ensimmäisinä päivinä myönteisiä tunteita osoittavien ilmausten määrä romahti, kunnes palasi noin viikossa 11.9. edeltävälle tasolle. Muut kielenkäytön muutokset jatkuivat ja ilmensivät vaarallisina aikoina lisääntyvää yhteisöllisyyden, tapahtumien mielen hakemisen ja etäännyttämällä suojautumisen ilmiöitä.

Muissakin katastrofeissa on ollut havaittavissa sama vaiheisuus; alun hätäreaktiota seuraa torjuntavaihe, joka toimii siltana sopeutumiseen. Reaktiovaiheessa ollaan valmiita auttamaan ja torjuntavaiheessa auttamista jarrutellaan. Pennebakerin mielestä olisi tärkeää selvittää, miten pitäisi toimia juuri silloin kun "hiljaisuuden tsunami" torjuntavaiheessa pyyhkii.

Traumatapahtuma muuttaa hetkessä ihmisen sosiaalista kenttää. Aluksi tulee sosiaalista tukea runsaasti, sitten alkaa välttely, "ystävät jäävät, muut kaikkoavat". Muutos sosiaalisessa dynamiikassa on suuri. Sekä yksilöllisiin että yhteisöllisiin järkytyksiin saattaa liittyä salaisuuksia, jotka jäytävät pikkuhiljaa. Stressi vaimentaa elimistön ötökät ja ihminen tuntee voivansa hyvin, mutta stressaavan vaiheen hellittäessä immunologinen "tiukkuus" laukeaa ja ihminen alkaa oireilla.

Ilmaiseva kirjoittaminen voi tarjota väylän traumasalaisuuden purkautumiseen. Eräässä tutkimusjoukossa kirjattiin lääkärissäkäynnit tiettynä aikavälinä. Terveillä oli 0,5 käyntiä, mutta trauman kokeneilla, jotka eivät olleet jakaneet asiaa kenenkään kanssa oli 1,7 käyntiä. Trauman kokeneilla, jotka olivat puhuneet siitä muitten kanssa, oli 1,3 käyntiä. Kokemuksen saattaminen sanoiksi elvyttää kokonaisvaltaisesti. Kirjoittamisessa tarinan luominen on keskeinen idea, ei se, että on tarina kerrottavaksi. Jos kirjoittaminen ei luonnistu, järkyttävistä kokemuksesta on puhuttu nauhuriin ja todettu samaa suotuisaa vaikutusta. Pennebaker on haastatellut myös toisen maailmansodan keskitysleireiltä selvinneitä. Henkilöt saavat haastatteluvideon itselleen. Muutaman viikon seuranta-aikana suurin osa oli itse katsonut videon pari kertaa ja näyttänyt sen muutamille tutuilleen. Heistä 70 % ei ollut koskaan ennen puhunut tapahtumista kenellekään.

Ilmaiseva kirjoittaminen on joustava menetelmä auttamistyössä. Työelämään liittyy emotionaalisesti koettelevia mullistuksia, joiden käsittelyssä ilmaiseva kirjoittaminen voi käynnistää terveyttä tukevaa mielen jäsennystä.

Sirkku Kivistö

Työterveyslaitos