Kirjallisuusterapialla ei ole yhtä ainoata taustateoriaa, vaan siinä voidaan soveltaa useita eri taustateorioita. Tärkeimmät kirjallisuusterapian psykologisista taustateorioista ovat psykoanalyyttinen teoria sekä Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia. Muita käyttökelpoisia teorioita ovat jungilainen ja adlerilainen teoria. Nykyään kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiaa on ajateltu myös refleksiivisyyden näkökulmasta.
Psykoanalyysin oppi-isä Sigmund Freud ei pitänyt runoutta terapiana. Freudin mielestä taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi. Kuitenkin Freudin psykoanalyyttisellä teorialla on yhteys kirjallisuusterapiaan, sillä kummassakin käytetään hyväksi esitietoista ja tiedostamatonta materiaalia. Sekä psykoanalyysissa että kirjallisuusterapiassa on tarkoituksena tutkia tunteita ja käyttää sanoja tunteiden ilmaisuun. Symboleilla on tärkeä merkitys sekä psykoanalyysissa että kirjallisuusterapiassa.
Jungilla
oli toisenlainen näkemys runouden ja taiteen merkityksestä.
Hänen mielestään taide ei synny neurooseista eivätkä symbolit olleet
hänen mielestään oireita. Jungin mielestä symbolilla on paljastava
merkitys. Jung korosti runon merkitystä ja sanomaa, psykologinen
analyysi ei Jungin mielestä ole tärkeää. Jungin mukaan kaikki ihmiset
ovat runoilijoita ja voivat luovuudellaan kehittää ainutlaatuisen merkityssysteemin ja -maailman.
Adlerilainen psykologia:
Adlerin mukaan verbaalisymboliset vastepotentiaalit (response potentials) ovat tärkeitä. Symbolien ja kielen
kautta luomme ihmissuhteemme. Adlerilainen teoria ottaa huomioon
yksilön hänen sosiaalisessa kontekstissaan. Adlerin mukaan ihmisiä
motivoivat enemmän tulevaisuuden odotukset kuin menneet kokemukset. Ihmiset kehittävät elämälleen "tarinoita" ja "kuvitelmia"
(fictions), jotka ovat hyödyllisiä, mutta ne on hylättävä realiteettien
niin vaatiessa. Adler arvosti runoilijan kykyä ymmärtää yksilön tapaa
elää elämäänsä.
Gestalt-teoria ja
Gestalt-terapia
on yksi taideterapiasuuntausten
ja myös kirjallisuusterapian taustateorioista. Gestalt-terapia pohjautuu
muun muassa fenomenologiaan ja eksistentiaalipsykologiaan. Fenomenologiassa korostetaan välitöntä kokemusta, tavoitteena on kokemuksen
ymmärtäminen selittämisen ja tulkitsemisen sijaan. Kokemusta kuvataan
sanallisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Sekä runous että Gestalt-terapia
tähtäävät muutoksen aikaansaamiseen (niin kuin terapiat yleensäkin).
Terapia on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka tuottaa itsetutkiskelua
ja kasvua.
NLP (Neuro-Lingvistic
Programming)
ei varsinaisesti ole teoria,
mutta kirjallisuusterapiaa voidaan tarkatella NLP:n viitekehyksen
näkökulmasta. NLP pohjautuu osittain Gestalt-terapiaan sekä Milton
Ericksonin hypnoterapiaan. NLP:ssä kiinnitetään huomio mielikuviin. Mielikuviin
sisältyy aistihavaintoja. Mielikuvia analysoidaan aistihavaintojen rakenteiden kautta. Mielikuviin sisältyviä aistihavaintojen
rakenteita muuttamalla voidaan mielikuvien tunnesisältöä muuttaa.
Mielikuvilla on keskeinen sija runoudessa ja kirjoittamisessa yleensäkin.
Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiaa voidaan tarkastella myös refleksiivisyyden kautta. Kirjallisuusterapeuttiseen prosessiin osallistujat reflektoivat tunteitaan ja ajatuksiaan eli niin sanotusti "katsovat peiliin". Refleksiivisyys tarkoittaa vielä syvällisempää prosessia, jossa osallistuja pohtii minuuttaan ja sitä, mitkä henkilökohtaiset taustatekijät ovat vaikuttamassa siihen, mitä hän ajattelee ja tuntee.
Lähteet: Juhani ihanus:
Toinen.
Gaudeamus 1995.
Nicholas Mazza: Poetry Therapy.CRC Press 1999.
