SUOMEN KIRJALLISUUSTERAPIAYHDISTYS RY
Kirjallisuusterapian teoriataustaa
Kirjallisuusterapian teoreettinen tausta on kirjava ja sekakoosteinen.
Toistaiseksi ei ole kehitetty mitään kirjallisuusterapian kenttää
jäsentävää systemaattista teoriakokonaisuutta.
Viime aikoina kirjallisuusterapiaa on alettu tarkastella vuorovaikutuk-
sellisen prosessin kautta sekä myös integratiivisten teoriasuuntausten
kautta, näitä ovat psykoanalyyttinen suuntaus, fenomenologinen
suuntaus sekä Gestalt-terapia.
Freudilaisella teorialla on yhteys kirjallisuusterapiaan, sillä
kummas-
sakin käytetään hyväksi esitietoista ja tiedostamatonta materiaalia.
Tarkoituksena on tutkia tunteita ja käyttää sanoja tunteiden ilmaisuun.
Sekä runot (tässä käytetään ilmaisua runot, mutta lähteinä voi olla
muukin kirjallisuus tai materiaali) että terapia tähtäävät sisäisen
konfliktin ratkaisuun. Symbolisaatiota käytetään hyväksi molemmissa.
Freud itse ei kuitenkaan pitänyt runoutta terapiana, hänen mielestään
taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi.
Jungilla oli toisenlainen näkemys runouden ja taiteen merkityksestä.
Hänen mielestään taide ei synny neurooseista eivätkä symbolit olleet
hänen mielestään oireita. Jungin mielestä symbolilla on paljastava
merkitys. Jung korosti runon merkitystä ja sanomaa, psykologinen
analyysi ei Jungin mielestä ole tärkeää. Jungin mukaan kaikki ihmiset
ovat runoilijoita ja voivat luovuudellaan kehittää ainutlaatuisen merki-
tyssysteemin ja -maailman.
Adlerilainen psykologia: Adlerin mukaan verbaalisymboliset vaste-
potentiaalit (response potentials) ovat tärkeitä. Symbolien ja kielen
kautta luomme ihmissuhteemme. Adlerilainen teoria ottaa huomioon
yksilön hänen sosiaalisessa kontekstissaan. Adlerin mukaan ihmisiä
motivoivat enemmän tulevaisuuden odotukset kuin menneet koke-
mukset. Ihmiset kehittävät elämälleen "tarinoita" ja
"kuvitelmia"
(fictions), jotka ovat hyödyllisiä, mutta ne on hylättävä realiteettien
niin vaatiessa. Adler arvosti runoilijan kykyä ymmärtää yksilön tapaa
elää elämäänsä.
Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia on yksi taideterapiasuuntausten
ja myös kirjallisuusterapian taustateorioista. Gestalt-terapia pohjautuu
muun muassa fenomenologiaan ja eksistentiaalipsykologiaan. Fenomeno-
logiassa korostetaan välitöntä kokemusta, tavoitteena on kokemuksen
ymmärtäminen selittämisen ja tulkitsemisen sijaan. Kokemusta kuvataan
sanallisesti niin pitkälle kuin mahdollista. Sekä runous että Gestalt-terapia
tähtäävät muutoksen aikaansaamiseen (niin kuin terapiat yleensäkin).
Terapia on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka tuottaa itsetutkiskelua
ja kasvua.
NLP (Neuro-Lingvistic Programming) ei varsinaisesti ole teoria,
mutta kirjallisuusterapiaa voidaan tarkatella NLP:n viitekehyksen
näkökulmasta. NLP pohjautuu osittain Gestalt-terapiaan sekä Milton
Ericksonin hypnoterapiaan. NLP:ssä kiinnitetään huomio mielikuviin.
Mielikuviin sisältyy aistihavaintoja. Mielikuvia analysoidaan aisti-
havaintojen rakenteiden kautta. Mielikuviin sisältyviä aistihavaintojen
rakenteita muuttamalla voidaan mielikuvien tunnesisältöä muuttaa.
Mielikuvilla on keskeinen sija runoudessa ja kirjoittamisessa yleensäkin.
Lähteet: Juhani ihanus:Toinen. Gaudeamus 1995.
Nicholas Mazza: Poetry Therapy.CRC Press 1999.